RFW Ffion Adein

RFW Ffion Adein alias Fifi on luultavimmin ensimmäinen welshkasvattini ikinä, jonka löysin vähän aikaa sitten uudelleen ja jonka arvioin hyväksi lisäksi ponikantaani. Fifin suku on suunnilleen 1-polvinen ja ihan nätti, sen isä on hieno Frondon Rainy Day, joka on kantakirjattu III-palkinnolla ja sen emä on ensimmäinen welshtammani, tuontiponi Cordelia. Fifin muistaisin saaneen alkunsa, kun Rainy Dayn omistaja Rixu tarjosi oriaan jalostukseen ht.netissä ja sieltä sitten varastin astutuksen suoraan sanoen paskassa kunnossa olleelle tammalleni Cordelle. Ihmeen kaupalla Rixu suostui, ja leijuin seuraavat pari päivää ihan pilvissä... Fifi on siis tosiaan vanha poni, mutta omiaan tuomaan uutta verta jalostukseen meilläkin. Luonteeltaan Fifi on ihan lempinimensä mukainen - ainakin itselleni tulee nimestä "Fifi" mieleen sellainen hienostunut ja nirppanokkainen elikko, joka osaa olla hankalakin halutessaan. Tämä neiti on todella tammamainen, ja yrittää parhaansa mukaan olla itse pomo hoitotilanteessa. Useimmiten se pyrkii vahvistamaan johtajuutensa näykkimällä ja muuten testaamalla, ja on kaiken lisäksi uskomattoman hyvä seulomaan "uhrinsa" tunnetiloja. Näin poni huomaa heti, jos hoitajassa häivähtää hitunenkin pelkoa ja sen huomatessaan tulee neidistä oikea piru. Se on kova puremaan ja potkimaan, mutta napakasti käskemällä ja osoittamalla muutenkin olevansa vahvempi kuin tamma, se yleensä talttuu ja tyytyy mulkoilemaan äreästi ja näyttämään pitkää naamaa. Harjatessa se kyllä seisoo paikallaan ihan hyvin, mutta tosiaan pureminen ja potkiminen ovat suuria haittapuolia. Jos Fifi lopettaa senkaltaisten asioiden tekemisen, on sen kanssa ihan kiva puuhailla ja harjailla. Neitimäinen otus kun on, se suorastaan riemuitsee harjauksesta saadessaan näyttää jälleen kerran nätiltä ja päästessään eroon mahdollisesta liasta. Erityisen paljon poni tuntuu rakastavan loppusilausta, eli esimerkiksi ennen näyttelyjä tehtävää säämiskällä pyyhkimistä tai normioloissa pehmeällä luonnonkarvaharjalla sipaisua. Kumisuasta tamma ei diggaile juuri ollenkaan, vaan saattaa jopa ärtyä liian kovakouraisesta hinkkaamisesta ja sen kanssa saakin yleensä olla melko helläkätinen. Varustettaessa Fifi ei pahemmin pullikoi vastaan, vaan alistuu tottuneesti kohtaloonsa ja kenties pienen luimistelun ja hännän huiskinnan jälkeen suostuu nappaamaan kuolaimet suuhunsa ja saamaan satulan selkäänsä. Satulavyön kiristys on se ainoa missä voi tulla hieman ongelmia, mutta eivätpä nämäkään ongelmat kamalia ole jos hoitaja on onnistunut ensin asettautumaan johtajaksi tamman edelle. Taluttaessa neiti sipsuttaa yleensä melko närkästynyt ilme naamallaan hoitajan perässä, ja varomaton taluttaja saattaa saada poninhampaat kiinni käsivarteensa ellei pidä huolta Fifin eteenpäin kulkemisesta ja muutenkin pidä silmällä ponin ovelaa päätä.

"Liikettä nyt! Vauhtia PONI S*****A!!" Jeah. Tuon kaltaiset huudot halkovat usein muuten rauhallista tallipihan hiljaisuutta kun Fifi on kentällä - kyseessä on nimittäin jokseenkin laiskanpulskea ponitamma. Se tuntuu hihittävän ilkeästi pienessä poninmielessään, kun ratsastajalta menee hermot hänen katkottuaan jo kolmannen raipan ponin takalistoa lyödessä. Itse poni ei tunnu välittävän hitustakaan kun sen kylkiä paukutetaan kannuksettomilla kantapäillä, sen herkkyys siinä suhteessa on olematon. Ainoat keinot saada Fifi kunnolla hereille ovat joko kunnon turpasauna (toteutettuna raipalla ja höystettynä parilla kannuksen pukkaisulla) tai sitten yksinkertaisesti saada tamma kiinnostumaan tehtävästä ja innostumaan. Edellä mainittu on todennäköisesti helpompaa, mutta jälkimmäinen palkitsevampaa ja paljon mukavampaa tammaa kohtaan. Lisäksi se säästää ratsastajan hermoja ja energiaa. Kun Fifi on joko saanut kunnon löylytyksen tai vaihtoehtoisesti saatu kiinnostumaan hommasta, siitä tulee yhä tahmea kuin toffeepala mutta puolet energisempi aiempaan verrattuna. Tamman askellajit ovat todella mukavat laiskassa muodossaan, mutta kun ne saa kunnolla eteen niistä tulee näyttävämpiä mutta samalla vähän ilkeämpiä istua. Ravi erityisesti on hyvin näyttävää reippaasti edetessään. Keskiaskellajit ovat todella hankalia ennestäänkin hitaalle tammalle, mutta kokoaminen sujuu helposti jos saa ylläpidettyä askellajin ilman hiipumista astetta hitaampaan sellaiseen. Luojan kiios, pukittelu ja pystyynhyppiminen eivät onneksi kuulu Fifin pirtaan, ja niiltä onneksi säilyy tämän tamman kyydissä ainakin useimmiten. Liian kovalla kädellä annetuista raipaniskuista voi peräpää tilapäisesti keventyä ja tuloksena on pukittaminen, mutta tätä tapahtuu vain suhteellisen harvoin ja vain itseaiheutetuissa tilanteissa. Kouluradalla ollessaan muotoon asettuminen on ihan perushomma tammalle, samoin kuin peräänanto, mutta tosiaan se tahmaisuus ja hitaus verottavat rajulla kädellä tamman ratsastettavuutta. Jos alkuverryttelyissä saa tamman hyvin kuulolle, se mitä luultavimmin on jopa melko herkkä radalla ja esittää parastaan tuomareille. Jos verkat taas ovat menneet päin hanuria, on tamma todennäköisesti inhottavalla tuulella ja on superhidas pohkeelle ja esittää tönkköä muulia. Kokeneen ratsastajan kanssa poni voi joskus tuntua jopa energiseltä kisoissa, ja se on tosiaan suunnilleen maailman kahdeksas ihme tästä neidistä puhuttaessa! Esteillä Fifi on kovin laiska, se tuntuu sanovan esteen nähdessään jotain "voi ei onko pakko"-suuntaista, ja muuttuu maailman nuutuneimmaksi pikkutammaksi kun kyse on hyppimisestä. Esteelle mennessä ratsastajan tehtävä on pitää pohkeet tiukasti kyljissä ja jos siltä tuntuu niin antaa raipan viuhua, sillä Fifi varmasti yrittää ohittaa esteen tai sitten se hyytyy ennen estettä. Hyvät pohkeet ja reipas eteenratsastus siivittävät tamman pienten esteiden yli, sillä poni harvemmin kieltää jos on jo esteen eteen päässyt ja saa hyvän tuen. Yli 60-senttisiä tamma ei kuitenkaan suostu hyppäämään vaikka kirveellä uhkaisi, en tiedä miksi. Luulisi tamman nauttivan esteistä sen vanhemmista päätellen, mutta ehkä meidän Fifi on vain luotu kouluponiksi! Maastoillessa Fifi on mitä mukavin, siellä sen laiskuus on vain eduksi ettei se jaksa psykoilla jokaisesta rasahduksesta eikä intoudu mukaan hurjaan pukkilaukkaan jos muut säikkyvät. Fifi on joka tilanteessa oma itsensä ja sehän on vain hyvä asia!

Suku

Kilpailukalenteri

Huom! Kalenteriin merkitään kaikki KRJ-kisat, ja näyttelyistä vain SERTit.