Ithel Demetri

"Vooi mamin oma pikku pörpör, huuuui mikä se siellä? Onko se porkkananpala? No onhan se!" Huoh. Tuollaisia ääniä sitä kuulee, kun allekirjoittaneen päästää hellittelemään lempikasvattiaan, meille kotiin jäänyttä pikkuoria nimeltä Ithel Demetri. Tuttavallisemmin vain Demeksi - tai Deeksi, tai Depsukaksi, tai Dumbyksi, tai... olkoon. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta käyttäkäämme siitä miehekästä nimitystä Deme. Niin, eli Demeksi kutsuttu ori on mitä suloisin ja ihanin sydäntenmurskaaja, joka kyllä hurmaa jokaisen ponitytön (ja vanhemmankin poni-ihmisen) sydämen vetävällä ulkonäöllään ja uskomattomalla charmillaan. Se on luonteeltaan uskomattoman kiltti, rakastaa huomiota ja on aina kerjäämässä sitä. Sen paksu pöwwöinen - anteeksi, pörröinen karva suorastaan houkuttelee vähintään rapsuttamaan, ja vielä mieluummin kunnolla kihnuttamaan kumisualla. Ja voi pojat, siitähän oripoika vasta nauttiikin.. Tosin, mistäpä se ei nauttisi? Deme kannattaa aina harjata karsinassa mieluummin kuin käytävällä, sillä karsinassa ori voi seisoa vapaana, sillä ei nimittäin ole tapana lähteä vaeltelemaan ympäri karsinaa vaan se seisoo kiltisti paikoillaan ja tunkee suloista päätään hoitajan syliin poikkeuksetta. Poika on myös kova hamuilemaan, mutta hampaitaan tämä iloinen veikko ei koskaan käyttäisi hoitajaansa. Se vaikka kuolisi mieluummin, luulen. Deme-kultaa saa harjata mistä huvittaa ilman pelkoa ylimääräisestä puremisesta tai potkimisesta - koskaan en ole Demeä nähnyt potkimassa ketään tai mitään, ja olen sentään tuntenut sen syntymästään saakka! Varustaessakaan ei mikään voisi tämän kullanmurun kanssa mennä pieleen, kun se patsastelee paikoillaan ja vain pörisee. Joskin ori on aivan hirvittävä pullaamaan, ja satulavyön kiristys onkin usein työn ja tuskan takana, mutta ei siitä sen enempää... Taluttaessa Deme seuraa kauniisti vierellä, välittämättä hölkäsen pöläystä tammoista tai muista asioista - joskus tuntuukin, kuin Deme olisi ruuna, mutta ei se ole. Se on siis hoitaessa äärimmäisen ihana ja valloittava ponimus, joka varmasti sulattaa kylmimmänkin sydämen pelkällä olemassaolollaan!

Ratsuna rakas pikku-Dememme ei olekaan enää ihan niin ihana, sillä sen ratsun ominaisuudet ovat jokseenkin sidoksissa ratsastajan taitoon. Se tottelee lähes sokeasti ratsastajan ohjeita, mutta ei tee yhtään enempää. Jos ratsastaja osaa vaatia orilta jotain, niin se tottelee ja huomatessaan vaatimustason kohoavan yrittää varmasti parhaansa joka tilanteessa. Se antaa itsestään 110% jokaiseen suoritukseen kunnon ratsastajan kanssa, mutta samaan aikaan se on todella anteeksiantavainen ja opettava ratsu vaikka pikkulapsillekin. Muistathan, kun kerroin jotain Demen ruunamaisuudesta? Kyllä vain, ratsuna ollessaan se ei välitä tammoista tuon taivaallista vaan keskittyy tehtäväänsä ja tekee mitä pyydetään. Pikkulapsiakin olemme ponin selkään laittaneet, ja Deme on käyttäytynyt joka kerta erittäin kiltisti, pudottamatta lapsia kertaakaan selästään. Kuitenkin pohjimmiltaan ori on täysiverinen kilparatsu jolla on kapasiteettia helpon A:n koululuokkiin, joten emme viitsi hukata näin kallisarvoista ponia vain lasten ratsuksi. Vaativan ratsastajan alla Demen askellajit muuttuvat kuin taikaiskusta rauhallisista tuntiponin askelista täydellisiin kouluponin pitkiin ja elastisiin askeleihin. Käynti on nykivää ja reipastahtista, ravi pitkää, elastista, matkaavoittavaa ja erityisesti näyttävää. Laukka on kaunista ja pyörivää, sitä ei tarvitse itse pahemmin pyörittää. Kaikki askellajit ovat helposti lisättävissä ja koottavissa, ja oikea muoto on varmaan orilla verissä. Peräänanto suorastaan loksahtaa paikalleen ilman sen suurempia työstämisiä - Demeä voisikin sanoa tässä asiapiirissä helpoksi ratsuksi. Kouluradalla kotosalla treenatessa ori voi olla kuitenkin hyvin, hyvin harvoin huonoina päivinä jopa hieman itsepäinen ja siksipä "Demetri NYT HEMMETTI" onkin melko tuttu karjaisu kentällämme. Raippa ja kannukset ovat ihan jees varuste mukaanotettavaksi, eihän ori niitä välttämättä tarvitse mutta helpottaahan se ratsastajan hommaa... Kilpailuissa orin silmiin kohoaa hullunkiilto ja se pyrkiikin lyömään vastustajat laidalta hinnalla millä hyvänsä. Se pistää itsestään peliin enemmän kuin sillä olisi varaa, ja jos se olisi laukkaratsu olisi se varmaan kuollut ylirasitukseen jo aikoja sitten. Onneksi se ei ole. Esteradalla Deme on epävarma ja tuntee olonsa epämukavaksi, mutta hyppää kuitenkin asianmukaisesti kannustettuna ja käskettynä sen 40-senttisen radantyngän. Kieltäminen - ah, se se vasta on tämän orin hommia. Sillä on varmasti tuhat ja yksi eri tapaa kieltää eri kulmista esteelle, ja useimmiten varomaton ratsastajaparka lentää selästä kuin leppäkeihäs. Esteet ovatkin ainoa asia, minkä takia tämän orin selästä yleensä pudotaan, sillä Demellä ei tosiaankaan ole tapana pukitella, ryöstää tai hyppiä pystyyn eikä edes säikkyä - sitä pystyy ratsastamaan paksulla nivelkuolaimella ja kevyellä pohkeella sen herkkyyden vuoksi. Maastoillessa Deme on kuin omassa elementissään, se nauttii luonnon rauhasta ja rentoutuu silmin nähden eikä ole ainakaan tähän mennessä säikkynyt mitään vastaan tulevaa.

Suku

Kilpailukalenteri

Huom! Kalenteriin merkitään kaikki KRJ-kisat, ja näyttelyistä vain SERTit ja muihin arvonimiin oikeuttavat palkinnot.