Joyhofs Felix

Joyhofs Felix sai alkunsa suorastaan sattuman kautta, kun hevostalli.netin welshkeskustelussa törmäsin Vipeltäjän hienoon tammaan Rhosfydd Ciscaan, joka vaikutti heti kivalta tammalta josta haluaisin varsan ponikantaamme rikastuttamaan. Vipeltäjä olikin etsimässä oria tammalleen, joten ensin sanoin olevani mahdollisesti kiinnostunut varsasta, ja sitten myöhemmin tarjosin vielä omaa oriamme Twryrofd Magodia tulevan varsan isäksi. Niin sovimme tulevan varsan nimet ja kaikki, ja pian pikku-Felix jo asuikin meillä isänsä kotona! Felixin hankin meille erityisesti jalostuskäyttöä silmällä pitäen - meillähän on peräti neljä 1-polvista tammaa, mutta vain yksi 1-polvinen ori, joten Felix oli omiaan tasoittamaan tätä. Luonteellisesti katsoen Felix on oikea pikkupiru, aina pilke silmäkulmassa ja valmiina kiusaamaan hoitajaansa pikkujekuillaan heti kun silmä välttää. Felix onkin ehdottomasti tallimme vilpertti, aina menossa suuntaan tai toiseen tai ärsyttämässä toisia oreja aidan ali. Oripoika ei jaksaisi seisoa paikallaan edes hoitaessa, joten molemminpuolinen kiinnitys on oikea valttikortti tämän herran kanssa puuhastellessa. Itse harjauksesta miekkonen ei välitä piirun vertaa, se on liian kiinnostunut muista asioista ja sille on ihan sama harjattiinko sitä lavasta vai mahan alta. Felixillä lienee melko paksu nahka, kun ei tunnu kutiavan niin millään eikä taida edes pahemmin tuntea jos hellästi harjailee. Makupalat ovat aina herran suosiossa, ja niillä saakin kalastettua Felixin luottamuksen nopeasti. Pari porkkanaa ja voilá - orin luottamus ja kiintymys on sinun. Tässä tapauksessa tie sydämeen tosiaan vie vatsan kautta. Felix saattaa välillä näykkiä hoitajaansa kun luulee sitä leikkisäksi - se ei tajua, että ihmisten kanssa oleilu on hieman erilaista kuin orilaitumella toisten pikkuorien kanssa kilvoittelu. Potkiminen ei kuitenkaan kuulu Felixin tapoihin, paitsi toisten ponien, sillä ori ei pahemmin perusta muista poneista. Varustaessa Felix on hankalahko, se kun tajuaa mihin ollaan kohta menossa ja innostuu ja rupeaa steppailemaan paikallaan ja muutenkin intoilemaan. Siinä ei auta muu kuin rauhoitella ja yrittää sihdata satula suunnilleen oikeaan kohtaan. Satulavyön kiristyskin sujuu kivuttomasti, mutta suitsien laitossa piilee joskus ongelmia orin ollessa niin innoissaan, että heittelee päätään ja siinä on hivenen hankala alkaa pelailemaan suitsien hihnojen kanssa... Taluttaessa kannattaa pitää varansa, sillä tämä pikkuori muuntuu hetkessä söpöstä poninpallerosta todelliseksi räjähdysalttiiksi pommiksi. Se vain odottaa tilaisuuttaan päästä revittelemään oikein kunnolla, ja heti tilaisuuden tullen se tarttuu siihen kuin näkki. "Tilaisuuteen tarttumisella" tarkoitan lähinnä äkillistä spurttia, joka rempaisee riimunnarun taluttajaparan kädestä ja joka lähtee suoraan eteenpäin välittämättä mahdollisista eteentulevista objekteista lainkaan. Eli Felixin hoito-ohjeet kuuteen sanaan typistettyinä; tarkkaavaisuus, ystävällisyys, makupalat ja hemmetin kovat käsihabat.

Feeliksimme onkin ratsastaessa varsin, erhm.. mielenkiintoinen tapaus. Orissa tosiaan on pitelemistä vaikka muille jakaa, sen tapa testata uusi poniratsastaja selässä on kaahata sata lasissa eteenpäin kuin paraskin jyrä, ja vain tosimies saa sen siitä pysäytettyä... Itsellänikin oli ongelmia sen ratsuttamisessa, Felix kun ei välitä seinistä mitään vaan jyrää sokeasti eteenpäin ellei ratsastaja tajua sitä kääntää ja pelkillä ohjasavuilla se ei hidasta niin millään. Sitä pitää osata käskeä ja kovaa, kääntää pienemmälle ympyrälle jotta se hidastaisi ja sitten tajuaisi että nyt ei pelleillä. Tämän hoksattuaan Felix on jo paljon helpompi pakkaus, mutta vaatii silti kokeneen ratsastajan joka asettaa tarkat rajat. Tarkkaavaisuus on vähintään yhtä tärkeää selästä käsin kuin maastakäsinkin, ori nimittäin huomaa heti jos keskittyminen herpaantuu ja silloin on piru irti. Poni huomaa taas tilaisuuden koittaneen - yee-haw! vapaus, täältä tullaan! - ja lähtee hurjalla spurtilla sinne minne turpa sattuu sillä hetkellä osoittamaan. Siinä tilanteessa ei pahemmin muu auta kun rukoilla kovasti ja toivoa pysyvänsä kyydissä - tai ainakin pysyvänsä ehjänä. Kaikki asianmukaiset turvavarusteet ovatkin ehdottomasti IN tämän orin kanssa puuhastellessa. Jyräämisen lisäksi pikkufeeliksiltä löytyy monenlaisia muitakin metkuja, mukaanlukien perinteinen pukitus sekä pystyynhyppiminen, joista molemmat ja erityisesti edellämainittu kuuluvat orin rakkaimpiin harrastuksiin, jos on vähänkään kokemattomampi selässä. Orin pukit ovat melkoisen ilkeitä, sonniloikkia suorastaan kun ori kiskaisee päänsä voimalla alas ja seuraavaksi koko poni loikkii kuin mikäkin rodeohärkä... Siellä pysyminen on tosiaankin taitolaji, ja ei liene ketään kuka ei olisi tippunut tämän ketkun selästä vähintään kolmea kertaa! Felixin askellajit ovat todella korkealle nousevia ja selässä saa tosiaan tehdä töitä saadakseen ne askeleet kulkemaan eteenpäin ylöspäinmenon sijasta. Erityisesti sileällä laukka jää helposti pomppimaan paikallaan, ja se on parempi saada heti alkuun pyörimään kunnolla. Jos ori on saanut aloittaa laukkansa nostossa ylöspäinnousevana, on se kovin harmillista jatkaa enemmän eteenpäin suuntautuen, ja ratsastajan eteenajavat pohjeavut saavat vastaukseksi huimat pukkisarjat pää alhaalla. Felixin ravia on moni kuvaillut jokseenkin omituiseksi istua, se on nimittäin nopeaa ja yhä paikallaanpomppivaa, joka tekee siitä melko kutkuttavan istua. Käynti on ihan perus, ei siitä sen enempää kerrottavaa sitten. Jos nyt oletetaan, että poni on testailunsa testannut ja oppinut tuntemaan ratsastajansa, niin se on mitä mukavin poni, jos jaksaa pidellä sen painavaa päätä käsissään ja jos jaksaa tehdä ahkerasti puolipidätteitä. Kouluradalla tutun ratsastajan kanssa ollessaan se taipuu ihan nätisti molempiin suuntiin ja tekee (lähes) kaiken kuten pyydetään, ainakin useimmiten - joskus ponille tulee vain pakkomielle vähän velmuilla ja sitten se on menoa jälleen. Parhaimmillaan Felix on kuitenkin todellinen kouluratojen konkari, joka toimittaa annetut tehtävät pahemmin mukisematta ja vieläpä varsin nätisti muodossa ja peräänannossa. Kilpailuissa Felix loistaa, se tuntuu ymmärtävän että nyt on tosi kyseessä ja niinpä se tekee parhaansa suorituksessa ja yrittää vielä usein kalastella vähän omaa plussaa nostelemalla jalkoja tavallista korkeammalle näyttäen heti aidolta kouluhepalta! Esteillä Felix on tosiaan ohjus. Heti saadessaan esteen näköpiiriinsä se innostuu silminnähden ja sen askellus ja ilme suorastaan huutavat jotain "jippii nyt hypätään mennään jo mennään jo plz" tapaista, ja sitten kun se saa eteensä puomin ja kylkiinsä laukkapohjeavut niin johan on. Orilla on tapana lähteä sähäkästi sinne minne pyydetään. Ohjattavuus ponilla esteillä on 10+ mutta kaasu tuntuu hirttäneen kiinni ja jarru taas on ihan jäässä. Felix on niin hurjan innoissaan päästessään hyppäämään että ei jaksa huolehtia mihin koipensa tyrkkää, vaan vaatii ehdottomasti ratsastajan määrätietoiset avut ponnistuspaikkaa hakiessaan. Huonon paikan saadessaan se kuitenkin hyppää siitä välittämättä rysähtääkö se esteen keskelle vai pääseekö yli. Toki Felix yrittää paikata ratsastajan pikkuvirheitä venymällä, mutta pienellä kropalla se venyvyyskin on rajallista vaikka olisikin yhtä hyvä kapasiteetti kuin tällä orilla. Poni pomppaa mistä tahansa yli, tai ainakin yrittää, mutta joskus kapasiteetti ei vain anna periksi ja silloin puomi kolahtaa alas. Tarpeetonta kieltämistä ei ponipoikamme harrasta, vaan tosiaan tottelee ratsastajaa siinä ponnistuspaikan haussa ihan mahtavasti. Maastoillessa ori on kuin kokenut konkari, jyrää kuin viimeistä päivää ja voi pukittaakin silloin tällöin, mutta ei tee mitään maatakaatavaa eikä myöskään säiky lähes mitään.

Suku

Kilpailukalenteri

Huom! Kalenteriin merkitään kaikki KRJ- ja ERJ-kisat, ja näyttelyistä vain SERTit sekä muihin arvonimiin oikeuttavat palkinnot.