Adwr Wyn Maegan

Adwr Wyn Maegan - mitäköhän tästä keksisin...? Tamman historia on sikäli simppeli, että minä vain löysin sen hevostalli.netin Virtuaalipuolen topicista, missä Rops oli myymässä upeita kasvattejaan (jälleen kerran) ja sieltä bongasin tämän kaunokaisen, heitin tarjousta menemään ja pian olinkin jo nätin tammavarsan ylpeä omistaja. Maegan alias May on luonteeltaan melko nyrpeä ja diivaileva tamma, "omg, siinä on kuraa, en voi mennä siitä" sopisi niin hyvin tämän tamman suuhun. Tästä johtuen se nauttii suuresti kuitenkin kaikesta käsittelystä, saahan se sen jälkeen loistaa kuin mikäkin timantti! Vaikka May nauttiikin, se ei osoita sitä muuten kuin seisomalla korvat hörössä - eihän se ole Hänen Majesteettinsa arvolle sopivaa alentua hörähtämään tai hamuilemaan hoitajan kättä. Harjauksen ajan se kuitenkin suostuu pysymään paikallaan, eikä koskaan kyllästy puunaamiseen. Jostain syystä pikkudiivamme nauttii myös suihkuttelusta ja pesusta aivan erityisesti... Varustaessa May on mitä hirviömäisin, se väistelee satulaa ja siinä lomassa satuloija joutuu itse väistelemään kavioita ja hampaita. Lopulta kun satula on saatu selkään, koittaa kenties vaikein vaihe - satulavyön kiristys. Pullaaminen ei tule kysymykseen, mutta eipä tamma pahemmin siitä kiristyksestä nautikaan, ja tuloksena onkin usein irvistely ja potkimisyritykset. Suitset sentään saa useimmiten kunnialla päähän, mutta kuolaintenkin kanssa tulee joskus pikkukränää - ei kuitekaan mitään ylitsepääsemätöntä. Taluttaessa se seuraa jokseenkin myrtyneesti taluttajan kannoilla, seuraa sinne minne sitä viedään ja saattaa joskus yrittää rynnätä herkullisen näköiselle heinäkasalle tai kauraämpärille. Sieltä sen saa kuitenkin kohtuuhelposti pois, eikä mitään maailmaakaatavaa ole siis käynyt.

"Hyi hitto siis minähän EN tuosta mene!" - anteeksi, on vain pakko taas vähän quotata pikkutammaamme, sillä tuo lause kuvaa niin hyvin ystävämme Mayn ratsastettavuutta. Muuten tamma on ihan mukava ratsastaa, mutta herraisä jos kentälle on jäänyt edes vähän hevosenlannan rippeitä... Neitimme kiertää sen pienen kasan niin kaukaa kuin mahdollista, ja vielä inhosta nyrpistynyt ilme silmissään (näin kertoo valmentajamme...). Mikäli kenttä on putipuhdas ja moitteettomassa kunnossa, on May todella mukava ratsastaa, ei vain anna mitään ilmaiseksi mutta tekee toki mitä vaaditaan. Maylla ratsastaessa on koko ajan tunne että tamma olisi jännittynyt ja lentoon lähdössä, mutta ei se normaalisti mitään tee, on vain valppaana koko ajan. Se voi pukitella silloin tällöin, esimerkiksi raippaa heiluttaessa tai hieman liian kovia pohjeapuja käyttäessä, mutta ei sinkoile ympäri kenttää kuten jotkut hurjemmanpuoleiset ponit saattavat tehdäkin. Tamma ei myöskään harrasta pystyynhyppimisiä, vaan pysyttelee mieluummin neljällä jalalla ellei pukituksia oteta huomioon. Neiti osaa olla kova suustaan, jonka takia riuskat ohjasotteet ja pidätteet eivät aiheuta välitöntä slaagia, tamma oikeastaan pitää enemmän reippaista pidätteistä kuin turhauttavista pikku nykäisyistä. Kouluradalla kotikentällä May on reipas ja energinen ja tottelee pohjetta reippaasti, muttei ole kovinkaan osaava koulupuolen menijä. Kyllähän se perus pohkeenväistöt ja taivutukset taitaa, mutta avo- ja sulkutaivutuksista on turha puhuakaan tämän tamman ollessa kyseessä. Esteponi mikä esteponi... Sen kyllä huomaa, harjoitusesteelläkin Mayn normaalisti luimussa olevat korvat kääntyvät osoittamaan terävästi eteen ja se innostuu silmin nähden. Ihme kyllä, vaikka tamma onkin hyvin energinen perusratsastettavuudeltaan, malttaa se odottaa ennen estettä ratsastajan apuja eikä rynni esteelle toisin kuin useimmat näkemäni estetykit. Maylla ei ole paljoa varovaisuutta, joten sillä on tapana hypätä siitä mistä ratsastaja käskee, ja jos ratsastaja on niin osaamaton ettei tiedä mistä hypätä, niin tamman ponnistuspaikka menee auttamatta liian lähelle ja seuraavaksi puomit sen kuin sinkoilevat. Se ei ole kovinkaan kaunista nähtävää... Estekisoissa May on fiiliksessä mukana kympillä, ja liikkuu normaaliakin kauniimmin ja kevyemmin, ja seuraa paremmin ratsastajan käskyjä. Maastoilla tämän neidon kanssa voi porukassa tai yksin, tosin syksyn loskakeleillä voi tamman diivailu nostaa taas päätään ja silloin käydäänkin tahtojen taistoa siitä, että mennäänkö me sen kuralätäkön yli vai ei.

Suku

Kilpailukalenteri

Huom! Kalenteriin merkitään kaikki ERJ-kisat, ja näyttelyistä vain SERTit.