Merrick

Merrickin ostin Tessalta tilausvarsana, kuten muutaman muunkin ponini olen tätä kautta ostanut, eikä ole koskaan tarvinnut pettyä, kuten ei myöskään tämän herran kohdalla. Katsoin upean tamman Magnolian valmiiksi Tessan tallista, ja sitten iskin silmäni (jälleen kerran) toisen ystäväni, Jennan, welsh mountain-oriin Missway's Cefiniin, joka on yksi upeimmista oreista mitä olen nähnyt ja tallistamme löytyykin Merrickin puolisisko Violan Ariana. Niin Merrick sai alkunsa, ja toivomme kovasti, että siitä tulee jotain yhtä hienoa kuin sen tähänastisesta suvusta! Luonteeltaan Merri-lempinimen omaava ori on todennäköisesti hassuin ori mitä olen ikinä nähnyt. Raamikas komistus on kovasti tammojen perään ja hörisee sieraimet punertaen jos viehättävä tammaneiti edes kävelee ohi - ja siinä onkin sitten pitelemistä ettei ori lähde käsistä. Oritallin rauhassa Merriä on kuitenkin kiva harjailla, sillä ilman tammoja näköpiirissä ori keskittyy vain random höseltämiseen ja on todella utelias luonteeltaan. Se ei kuitenkaan pahemmin puremista harrastele, vaan sitä saa tosiaan harjailla ihan rauhassa ilman pelkoa hyökkäyksestä. Merri nauttii puunaamisesta täysin siemauksin, ja suorastaan rakastaa oloaan huomatessaan kaikkien ihailevan sitä. Se haluaa aina olla huomion keskipiste, ja erityisesti näyttelyissä tästä on vain hyviä seurauksia. Varustaessa ori kuitenkin osoittaa ne hieman huonommat puolensa, se vihaa satulan laittoa ja väistelee minkä kerkeää ja mitä luultavimmin yrittää purrakin. Kun satulavyön on saanut kiinni, on suitsien laitto jokseenkin helpohkon oloista jatkuvasta päänviskaamisesta huolimatta. Taluttaessa Merri on suoraan sanoen hirviömäinen, sen kanssa on lähes aina pakko olla orikuolain jos meinaa jotenkin pitää sen käsissä.

Ratsun hommiin päästessään Merri on kuin kala vedessä - tätä varten se on jalostettu. Tammatkin jäävät huomioitta (ainakin suurinpiirtein) kun ihminen istuu selässä ja ottaa ohjia. Ori vaatii huolellisen alkuverryttelyn ja runsaasti taivutuksia päästäkseen parhaimmilleen. Energinen ja herkkä se kyllä on, joskus liiankin energinen ja sitä saa tosiaan olla pidättämässä alituiseen. Ori suuttuu pahemman kerran jos sitä kohtelee kovakouraisin avuin ja protestoi herkästi liian suurta pidätettä vastaan. Merrin kanssa on ehdottomasti muistettava apujen keveys ja ajankohtaisuus - jos annat merkin nyt, se tekee sen juuri NYT, eikä viiveellä kuten jotkut ponit voivat tehdä. Ori vastaa siis salamana apuihin ja tottelee niitä. Sen askellajit ovat keskiverrot, eivät mukavat mutta eivät kovin hirveätkään, ja kaikki askellajit ovat kauniita katsella ja helppoja säädellä. Kouluradalla Merri on kuin kotonaan, se nauttii kouluväännöstä ihmeen paljon ja verryttyään kunnolla menee helposti muotoon ja peräänantoon. Ori on myös todella osaava - vaativan B:n tasoinen, eli ihan mukavasti part bredille. Pohkeenväistöt ovat ehdottomasti Merrin bravuuri, ne se osaa parhaiten. Merrin kanssa on tosiaan ilo työskennellä, ja saa keskittyä paljon omaan istuntaansa ja apuihinsa ilman pelkoa yllättävistä pukkikohtauksista tai muista kepulikonsteista. Ori on kuitenkin aina ori, ja siksi pieni arvaamattomuus kuuluu myös tämän ponin perusluonteeseen, toisaalta tämä luonteenpiirre ei onneksi kovin usein nosta päätään. Esteillä Merri on yksinkertaisesti todella kuuma, ja vaatii ehdottoman ratsastajan joka ei päästä oria lähtemään lapasesta vaan asettaa selkeät rajat. Tällöin ponikin pääsee antamaan parastaan, ja upean kapasiteetin - 120cm! - turvin hyppää esteen kuin esteen korkealta yli. Poni on kuitenkin herkkä kieltämään, siltä puuttuu hieman esteillä tarvittavaa itseluottamusta ja siksipä juuri ratsastajan onkin hieman ennen estettä ajettava vähän eteen ja päätettävä usein ponin puolesta ponnistuspaikka. Merri hyppää mieluummin liian kaukaa kuin liian läheltä, joten se on tärkeää pitää ori alhaalla ennen hyvää ponnistuskohtaa. Kilpailutilanteessa poni toimii vallan mainiosti, kuten kentälläkin ilman mitään eroja. Maastoillessa Merri on vielä vähän normaalia virkeämpi, ja tarvitseekin jämerän ratsastajan pitämään poni aisoissa. Pelkoa ei kuitenkaan esiinny, ja maastoesteitäkin poni varmasti hyppäisi mielellään - ehkä niitäkin joskus sitten kokeillaan!

Suku

Kilpailukalenteri

Huom! Kalenteriin merkitään vain KRJ-sijoitukset, ja näyttelyistä vain SERTit.